Ida

Läheisriippuvuus

Läheisriippuvuus on kuin mikä tahansa riippuvuus. Läheisriippuvainen hakee itsetunnon kohotusta ja mielihyvää muista ihmisistä, eikä usko itseensä. Joissakin tilanteissa se voi olla hyvä asia ja se kertoo hyväsydämisyydestä.
Läheisriippuvainen elää vain muita varten, se voi muuttua taakaksi ja vähitellen voi masentua ja tuntea uupumusta. Läheisriippuvainen ei pysty käsittelemään omia tunteitaan tai elämäänsä. Hän kuuntelee mielummin toisia, kuin jakaa omia kokemuksiaan tai ajatuksiaan.
Hän haluaa olla toisten pelastaja, eikä iloitse siitä jos toiset pärjäävätkin ilman häntä. Läheisriippuvainen ei kestä kritiikkiä ja loukkaantuu helposti.
Ihmiset jotka hakevat hoitoalalle, heillä voi olla tarve hakea hyväksyntää työn kautta. "Läheisriippuvuus on hieno avu" kunhan tunnistaa sen itsessään ja osaa pitää sen hallinnassa. Läheisriippuvaista työn tekijää voidaan alkaa käyttää hyväksi ja laittaa hänen niskoilleen kaikki raskaat ja epämukavimmat työt, koska hän on liian kiltti.
"Kun työpaikalla on paljon läheisriippuvaisia ja loukkaantumisherkkiä ihmisiä, se heijastuu usein työilmapiiriin"
Väsymys ja uupumus voivat saada läheisriippuvaisen tajuamaan, että oma elämä voi jäädä elämättä. Muutos tapahtuu, kun itse tajuaa että toisten elämää ei voi alkaa hallita.

Lähteet: Tehy No7 13.5.2014
S. 32-35


Nuorten yksinäisyys

Nuorten yksinäisyys on lisääntynyt. Yli 900 nuorta vastasi yhteisvastuu nuoresta hankkeen kyselyyn, "noin 70% koki että nuorten yksinäisyyteen puututaan liian vähän". "Noin 20 prosenttia lapsista ja nuorista kärsii vakavasta yksinäisyydestä". Lapsista noin 10 prosenttia tuntee yksinäisyyttä päivittäin. Yksinäisyys on sitä, kun ei voi luottaa keneenkää, eikä ole ketään ketä välittäisi tai kuuntelisi. Tai ei ole kaveria välitunnilla tai vapaa ajalla, kenen kanssa voisi vaikka lähteä lenkille tai tehdä jotain muuta.
Yksinäisyydellä ja yksinololla tarkoitetaan eri asiaa. Yksinolo on positiivinen asia ja se antaa voimaa, silloin kuin se on oma valinta. Yksinäisyys on ahdistavaa kun ei voi soittaa kenellekkään ja kertoa surullisista tai iloisista asioista. Joillekkin on tullut yksinäisyydestä niin vahva identiteetti, että siitä on hankala päästä enää yksin irti.
Lapsen yksinäisyyteen pitäisi puuttua jo alakouluikäisenä. Pitkään yksin olleet ja torjutut ovat myös vanhempana ahdistuneita, masentuneita ja pelkäävät sosiaalisia tilanteita, muita useammin. "Se ei ole pikku juttu". Yksinäisyys vaikuttaa vahvasti ihmiseen, itsetunto laskee, tunteita ja ajatuksia ei käsitellä ja toimintakyky heikkenee.
Hyvin tärkeä tie pois yksinäisyydestä on, että löytää ystäviä, kaverin tai seurustelukumppanin. "Nuoret ajattelevat, että maailma ilman yksinäisyyttä olisi maailma, jossa olisi vähemmän itsemurhia ja itsensä satuttamista"

Lähteet: Terveydenhoitaja s. 12-14 8/2013