Lapsilähtöinen kasvatus
Lapsi on rakastettu, hänellä on rajat ja turvallinen olo. Lapsi on oma persoonansa ja hänen mielipiteensä ja tarpeensa tulisi huomioida sen mukaisesti, eikä hylätä tunnetasolla. Lapsen tulisi saada myös kiitosta ja tuntea onnistumista. Rankaisua ei pitäisi käyttää ainoana kasvatuskeinona. Kasvatus on lapsilähtöistä, ei lapsijohtoista.
Mielestäni tämä on se kultainen keskitie mitä jokaisen vanhemman pitäisi kulkea ja tässä kasvatustyylissä mielestäni lapsi saa olla lapsi ja sellainen millainen on, niinkuin sen pitäisikin olla.
Mielestäni kasvatusta kuuluu ajatella lapsen kannalta, niin että lapsi tuntee itsensä rakastetuksi ja että hänestä välitetään.
Komenteleva, aikuisjohtoinen kasvatus
Lapsi ei saa ilmaista kiukkuaan tai pettymystään. Aikuisen sanaa on toteltava, eikä lapsella ole oikeutta väittää vastaan. Lapsen kanssa ei keskustella, kieltoja eikä sääntöjä selitetä tai perustella. Ankaraa kuria ja rangaistuksia.
Erittäin huono tyyli kasvattaa. Lapsen ja vanhemman välinen suhde ei kehity mitenkään, lapsi alistetaan täysin ja hän pelkää vanhempiaan, ei uskalla olla oma itsensä, mikä myös myöhemmin vaikuttaa itsetunnonongelmina ja arkuutena.
Vapaa kasvatus
Lapsi päättää miten toimitaan, vanhempi luopuu kasvattajan roolistaan ja lapsi on se ketä sanelee säännöt ja toimii miten itse parhaaksi näkee. Vanhemmat voivat haluta kuunnella lastaan ja antaa hänen toteuttaa itseään, siitä syystä he voivat kasvattaa tällä tavalla. Kasvatustyötä ohjaa erilaiset palkkiot ja rangaistukset sekä kaupankäynti. Lapsi voi tuntea vanhempansa toiminnan välinpitämättömyytenä tai turvattomuutena.
Ei ole hyvä lapsen kannalta, hän joutuu tekemään itse liian isoja päätöksiä itsenäisesti. Tämä opettaa varmasti itsenäistymistä, mutta lapsi voi tuntea että hänestä ei välitetä. Lapsen ja vanhempien välit ei varmasti kehity kovin hyviksi.
Curling vanhemmat
Vanhemmat tekevät lapselle niin sanotun ”karhun palveluksen”, kaikki pettymykset raivataan lapsen tieltä. ”Elämä on sileää kuin curling rata ja elo suojaisaa kuin munan keltuaisella.”
Lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, eivätkä he kestä pettymyksiä.
Ei kovin hyvä kasvatustyyli. Lapsi saa kaiken tahtonsa läpi, lapselle ei opeteta että aina ei voi voittaa ja elämässä voi tulla myös pettymyksiä, kunnes vanhempana sitten huomaakin että ei
pärjää omillaan. Vanhempi on tässä kasvatustyylissä liian kaverillinen.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
Lapsen huollon tarkoituksen on huolehtia lapsesta yksilöllisten tarpeiden mukaisesti ja turvata lapsen elinympäristö, tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi. Olen kuullut että lapsen tarpeista ei ole huolehdittu ja lapsi on joutunut lastenkotiin tai sijaisperheeseen ja siitä syystä on kiistelty esimerkiksi tapaamisoikeudesta.
Vanhemmat jotka ovat avioliitossa kun lapsi syntyy ovat lain mukaan lapsen huoltajia. Jos vanhemmat ei ole naimisissa keskenään, äidistä tulee lapsen huoltaja. Eron hetkelleä tulee esille huoltajuuskiistat ja raha asiat. Olen kuullut myös huoltajuusasioista kiisteltävän en tiedä onko se kuitenkaan aina mennyt lapsen edun mukaisesti niin kuin pitäisi. Se mitä olen kuullut niin toinen lapsista on yleensä mennyt asumaan isänsä luo ja toinen äitinsä, mutta myös niitä ketkä on esimerkiksi vuoro viikoin toisella vanhemmalla, se ei ole aina kuitenkaa todentunut niin kuin on huoltajuusasioista sovittu. Ja raha asioista on myös yleensä tässä vaiheessa kiistelty.
Kasvatustietoisuuden käsite
Ei ole kovin tuttu, muistaisin kuitenkin että teoriatunnilla ollaan asiaa käsitelty.
Aikuisella on käsitys siitä miten pitää lapsen kanssa toimia ja mitä kehittäviä virikkeitä hän tarvitsee. Kasvattajalla on myös näkemys elämän tarkoituksesta, arvostuksista ja muista ihmisistä. Lapsiperheen kiireisessä arjessa ei aina tule varmasti ajateltua tätä asiaa ja kaikkea ei pysty hallitsemaan samanaikaisesti. Aina asiat ei mene niinkuin ne on ajatellut.
